Lukuinto-työ kirjastossa

Yleisten kirjastojen julistuksessa yleisen kirjaston tehtäväksi määritellään muun muassa lasten lukutottumusten luominen ja vahvistaminen jo pienestä pitäen sekä lasten ja nuorten mielikuvituksen ja luovuuden edistäminen (UNESCO 1994, 4).

LUKUINTO-TYÖ KANNATTAA AINA

NÄIN SE MENEE: KOKEMUKSIA LUKUINTO-PILOTTIKIRJASTOISTA

Lainausmäärät ja kirjastokäynnit lisääntyivät Lukuinto-pilotoinnin ja -teemavuoden aikana useissa kirjastoissa. Lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden osuus kasvoi Lukuinnon aikana lainauksen kokonaismäärässä. Kaunokirjallisuuteen verrattaessa myös tietokirjojen lainaus lisääntyi.

Lukudiplomin suoritusten määrä kasvoi Lukuinnossa. Esillä olevat kirjat ja kirjalistat innostavat lainaamaan ja aktivoivat lukudiplomin suorittamista.

Kirjastossa vierailtiin aiempaa enemmän. Lukuinnossa kirjaston käyttö on monipuolistunut ja yhteiset kirjastovierailut madaltavat kirjaston käyttökynnystä.

Luokkien säännölliset käynnit kirjastossa ovat se yhteistyön muoto, joka lisää eniten kirjojen lainausta. Lukuinto on kannustanut erityisesti vähän lukevia lapsia kirjojen pariin. Myös kotien osallistuminen ja tietoisuus lukemisen merkityksestä on lisääntynyt.

Toiminnan rakenteiden muutokset tukevat kirjaston käyttöä. Oppimisympäristön laajentuminen mahdollistuu, kun oppitunteja, kirjastovälitunteja, itsenäistä, pienryhmä- ja tietokonetyöskentelyä järjestetään kirjaston tiloissa. (Lukuinto-pilottikirjastot.)

Kirjaston ja koulun yhteistyön laatua kuvaavat luottamus, yhteisten arvojen jakaminen ja vuorovaikutus. Lukuinnossa on ammattilaisten kesken syntynyt vaihtoehtoisia toimintatapoja, molemminpuolista oppimista, sitoutumista ja hyötyjä. Pilotoijista suuri osa aikoo sisällyttää Lukuinto-toimintaa strategiaansa tai opetussuunnitelmaansa. (Ulla Rauhala 2015.)