Kuvakirjojen mahdollisuuksista - Kuvat monikulttuurisuuteen kasvattajina

Kuvakirja on monimuotoinen lastenkirjallisuuden muoto – se tarjoaa lähes loputtomia mahdollisuuksia lukemaan opettamiseen, innostamiseen ja tukee lapsen niin psykososiaalista kehitystä (esimerkiksi oman toiminnan, tunteiden ja ajattelun tunnistaminen ja reflektointi) kuin myös empatian kehitystä (esimerkiksi toisen asemaan asettuminen) (ks. esim. Mendoza & Reese, 2001; Pesonen, 2012). Kuvakirjallisuuden rooli vallitseviin arvoihin, tapoihin ja käytäntöihin sosiaalistavana kulttuurin tuotteena on merkittävä, siksi tarkastelenkin tässä Lukuinto-blogin kirjoituksessa kuvakirjoja erityisesti ympäröivään monikulttuuriseen yhteiskuntaan kasvattajina.

Kuvakirjojen on sanottu olevan erityisen vaikutusvaltaisia kulttuuristen arvojen välittämisessä. Kuvarkirjoista voimme oppia juuri toisista ihmisistä - kulttuureista, tavoista ja arvoista (Cotton, 2008, 18–19). Maria Laukka (2001) on kirjoittanut kuvakirjojen mahdollisuuksista vaikuttaa, jopa rikkoa perinteisiä ennakkoasenteita. Laukan (2001, 63–64) mukaan lapsi oppii kaikenlaisista kuvista, myös niistä joita ei ole tarkoitettu opetuskuviksi. Kuvien kautta lapset oppivat niin tekijän ihmiskuvasta kuin myös eettisestä näkemyksestä.

Kuvakirjojen tarkoitus on niiden olemassaolon alusta saakka ollut sidoksissa kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Yhtenä ensimmäisistä kuvakirjoista pidettyä Jörö-Jukka-teosta (ilmestyi 1845) sekä tuhansia ja tuhansia sen jälkeen imestyneitä kuvakirjoja yhdistää niiden pedagogien ote. Jörö-Jukan luonut lääkäri Heinrich Hoffmann halusi tarinan avulla opettaa lapsilleen mitä seuraamuksia on elleivät lapset harjaa hiuksiaan, leikkaa kynsiään ja muutoinkin tottele vanhempiaan. Pedagogisuus ei aina kuitenkaan ole aivan yhtä voimakasta kuin Jörö- Jukassa – ja hyvä näin! Kuvakirjoissa, kuten koko lastenkirjallisuuden genressä, ylipedagogisuus on ajoittain johtanut kirjoihin joissa lapsi ja nuori aliarvioidaan lukijana – näin kirjan esteettinen, innostava ja luovempi puoli saattaa unohtua. Kasvatuksellisia merkityksiä ei voida – eikä tulisikaan – irroittaa lastenkirjallisuudesta, mutta lasten kykyä oivaltaa hienovaraisia ja monimutkaisiakin merkityksiä ei kuitenkaan tulisi väheksyä. (Pesonen, 2013; 2012; 2011)

Kuvakirjojen yksi ominaisuus on ylitse muiden – kirjoissa niin kuvat kuin myös teksti välittävät merkityksiä. Usein teksti ja kuvat täydentävät toisiaan. On myös kirjoja joissa teksti ja kuvat kertovat tarinaa toisistaan irrallaan. Lukijan ja katsojan mielikuvituksen kehittymistä tukevat erityisesti kirjat, joissa niin teksti kuin myös kuvat jättävät tarinaan aukkoja (Nikolajeva & Scott, 2006). Se ettei kaikkea kerrota ja kuvata tarkasti tekee tarinoista usein eläviä ja houkuttaa lukijan palaamaan kirjan äärelle yhä uudelleen. Kirjoja, joissa kuvat tarjoavat itsenäisesti, tekstistä riippumatta merkityksiä, voidaan kutsua laajennetuiksi kuvakirjoiksi. Tällöin kuvat siis laajentavat tekstin kertomaa tarinaa. Tällaiset kirjat kannustavat lasta ottamaan aktiivisen roolin tulkitsemisessa ja mahdollistavat myös moninaiset lukutavat ja tulkinnat (ks. esim. Nikolajeva & Scott, 2006; Rhedin, 1992).

Useita suomalaisia 2000-luvulla ilmestyneitä kuvakirjoja voidaan tarkastella niin sanottuina laajennettuina kuvakirjoina. Tällaiset kirjat ovat erityisen kiinnostavia kuvauksia monikulttuurisuudesta, sillä ne mahdollistavat myös kasvatukselliset merkitykset, ilman että pedagogisuudesta tulee ”liian alleviivaavaa” (ks. Pesonen, 2012; 2013). Esittelen lyhyesti muutamia kuvakirjoja, joissa näkökulma monikulttuurisesta Suomesta tulee esille erityisesti juuri kuvien kautta.

Liisa Kallion Lentävässä talossa (2003) päällimmäisinä teemoina esille nousevat koti-ikävä ja ystävyys. Lentävä talo on hyvä esimerkki kuvakirjasta, jossa kuvat antavat lukijalle ja katsojalle uutta tietoa – tietoa jota lukija ei saa tekstin kautta. Monikulttuurisuuden näkökulmasta Lentävä talo on kiinnostava, sillä se näyttää niin pää- kuin myös sivuhenkilöiden kautta moninaisen Suomen.

Lentävän talon (Liisa Kallio, 2003, 30–31, Tammi) viimeisellä aukeamalla naapuruston lapset pelaavat jalkapalloa yhdessä.

Lentävän talon kuvituksesta on mahdollista lukea niin etninen, sukupuolten kuin myös uskontojen moninaisuus. Samankaltaisesti moninaisuus esiintyy myös Xing-sarjan kuvituksessa. Kolmen teoksen sarja (Pikku Xing, 2004; Xing ja superkaverit, 2006; Xing ja sukulaiset, 2010) käsittelee erityisesti adoptiota, sillä sarjan päähenkilö Xing on adoptoitu pienenä Kiinasta Suomeen. Monikulttuurisen Suomen esittämisen näkökulmasta erityisen kiinnostavia Xing-kirjat ovat siitä syystä, että Xingin ystäväpiiri, koulu sekä naapurusto kuvataan kirjoissa hyvin monikulttuurisena. Xingin ystävät omaavat taustoja niin Somaliasta, Kuubasta, Venäjältä kuin myös Suomesta.

Kuten Lentävässä talossa ja Xing-sarjassa niin myös suositussa Tatu ja Patu-sarjassa esiintyy monikulttuurisuutta luonnollisena ja tavallisena osana suomalaista yhteiskuntaa. Erityisen hyvä esimerkki kuvien mahdollisuudesta monikulttuurisuuteen kasvattamisessa on Tatun ja Patu Suomi -teos (2007), jossa veljekset tutustuttavat lukijan muun muassa 2000-luvun suomalaiseen arkeen. Tatu ja Patu vierailevat Venla Virtasen kotona ja samalla lukijalle näytetään läpileikkaus kerrostalosta ja sen erilaisista asukkaista. Kerrostalossa asuvat muun muassa Peltosen-Keskisen uusperhe, suomenruotsalainen Lagerlöfin eläkeläispariskunta, yksinhuoltaja Leena Aaltonen tyttärensä kanssa, Somaliasta Suomeen muuttanut Samatar Abtidoon ja Hibo Geellen perhe, yksin asuva myyntipäälikkö Henri Jokinen sekä opiskeleva avopari Ville Ylitalo ja Jessica Ketola. Moninaisuutta kirjassa edustavat niin perinteiset (suomenruotsalaisuus) kuin myös uudet vähemmistöt (somalitaustainen perhe), moninaiset perhemallit (uusperhe, yksinhuoltaja, ydinperhe) sekä eri-ikäiset ihmiset (eläkeläis- ja opiskelijapariskunta).

Kuvaamalla monikulttuurisuus luonnollisena osana suomalaista yhteiskuntaa – niin koulua, naapurustoa kuin perheitä – tehdään mahdolliseksi myös monimuotoisempi ymmärrys Suomesta ja suomalaisista. Suomalaiset kuvakirjat eivät siis ainoastaan kerro lukijoilleen ”muista maista” ja ”vieraista kulttuureista” vaan moninaisuudesta lähellä ja omassa elämässämme.

Kuvakirjallisuus:

Havukainen, Aino & Toivonen, Sami. 2007. Tatun ja Patun Suomi. Helsinki: Otava.

Kallio, Liisa. 2003. Lentävä talo. Helsinki: Tammi.

Virtanen, Leena, 2004. Pikku Xing. (Kuvitus Salla Savolainen). Helsinki: Tammi.

Virtanen, Leena. 2006. Xing ja superkaverit. (Kuvitus Salla Savolainen). Helsinki: Tammi.

Virtanen, Leena, 2010. Xing ja sukulaiset. (Kuvitus Salla Savolainen). Helsinki: Tammi.

Lähteet:

Cotton, Penni. 2008. Visualising Europe through Picture Books: Where are we now? Teoksessa Jennifer Harding and Pat Pinset (toim.) What do you see? International Perspectives on Children’s book illustration. Newcastle: Cambridge Scholars Publishing. 17–34.

Laukka, Maria. 2001. Sotketut peikon kasvot. Kuvakirjat ja kirjojen kuvat. Teoksessa Tuula Korolainen (toim.) Kirjaseikkailu. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden opas. Tammi, Helsinki, 63–76.

Mendoza, Jean & Reese, Debbie. 2001. Examining Multicultural Picture Books for the Early Childhood Classroom: Possibilities and Pitfalls. Early Childhood Research and Practice. 3/2.

Nikolajeva, Maria & Scott, Carole. 2006. How Picturebooks Work. New York: Routledge.

Pesonen, Jaana, 2013. Xing, Sikuriina, Tatu ja Patu: Monimuotoinen monikulttuurisuus 2000-luvun lastenkirjoissa. Teoksessa Anna Rastas (toim.) Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Tulossa 2013) 62–82.

Pesonen, Jaana. 2012. Anti-racist Strategies in Finnish Children’s Literature: Physical Appearance and Language as Signifiers of National Belonging. Children’s Literature in Education. (://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10583-012-9186-z)

Pesonen, Jaana. 2011. Etnisen moninaisuuden representaatiot suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Kenen kansalaisuus, millainen suomalaisuus. Virikkeitä 1/2011, 59–67.

Rhedin, Ulla. 1992. Bilderboken på väg mot en teori. Tukholma: Alfabeta.